Nuan vaan Lapualta – kirja julkaistiin seitsemänkymmentäluvun puolivälissä. Opettelin juuri lukemaan ja tuosta kirjasta tuli minun ensimmäisiä lukemiani kirjoja.
Lapuan Virkiä -urheiluseura oli koonnut kansanperinnettä, kansan suussa kulkeneita vitsejä ja kaskuja yhteen. Ihan helppoa ei ollut pikkupoikana ymmärtää vitsien logiikkaa, mutta yksi jäi mieleen.
”Mies on ku velliä pussis, mutta seljäs lukoo notta Virkiä!”, sai hyvät mielikuvat liikkeelle nuoressa pojassa, jonka eteisen naulakosta kyseinen verkkaritakki löytyi. Kouluaamuina raahautuessa Ritamäen kyläkoululle oli joskus tunne, että verkkaritakki piti pojan pystyssä, kun ei meinannu aikaisin aamulla muuten jaksaa.
Virkiänä oleminen on mielenlaatu ja asennekysymys. Elämässä pärjää yleensä monesti paremmin, kun mielessä on myönteinen asenne ja suhtautuminen asioihin.
Tällä meidän kotiseutuyhdistyksellä on tavoitteena pitää meidät etelä-, keski ja pohjoispohjalaiset pääkaupunkiseudun vilkskeessä virkiänä. Mahdollistaa meiltä päin kotoosin olevien yhteyden pitäminen ja kokoontua silloin tällöin yhteen.
Yhdistyksen puheenjohtajana tiedän, että yhdessä olemme enemmän. Yhdistyksen hallituksessa löytyy vastuunkantajia, jotka ovat laittaneet itsensä likoon yhteisen toiminnan mahdollistamiseksi. Kiitos heille siitä!
Meistä kaikista jäsenistä lopulta kuitenkin riippuu millainen virkeys tällä yhdistyksellä lopulta on. Puetaan päälle Virkiän tekstillä oleva henkinen palttoo ja pidetään huolta, että oma osaaminen ja vinkit toiminnan sisällöstä tulee muiden tietoon. Kenen sinä tunnet, joka olisi mielenkiintoinen puhuja? Millaista toimintaa sinä haluaisit yhdistyksen järjestävän? Mistä tärkeä vierailukohde, joka kiinnostaisi muitakin?
Kiinnostusta eteläpohjalaisten keskuudessa on ollut niin paljon, että vuosien kuluessa perustettiin useampia vähän eri kulmalta eteläpohjalaisia yhteen kutsuvia yhdistyksiä.
Sittemmin käytiin keskustelua olisiko meitä yhdistäviä asioita kuitenkin enemmän, kun toiveita vähän erityyppisestä toiminnasta. Olisiko eteläpohjalaisuuden yhdistysten toimintojen tekemisessä enemmän yhdessä järkeä? Saavuttaisimmeko yhdessä enemmän ja mahdollistaisiko se eteläpohjalaisen perinnön siirtämisen myös tuleville sukupolville?
Näihin kyseltiin viime vuonna palautetta ja yksissä tuumin laitettiin hynttyyt yhteen ja eri pohjalaisyhdistyksistä muodostui nimenvaihdoksen jälkeen Pääkaupunkiseudun pohojalaaset ry.
Pirämme itte toimintaa oikein hyvänä, mutta vielä paree se olisi, jos saatais sutkin mukahan!
Juha Rintamäki