Huhtikuun pohojalaiseksi valitsimme yksimielisesti kunniajäsenemme akateemikko, kapellimestari Jorma Panulan. Hän on syntynyt Kauhajoella vuonna 1930. Vuonna 1948 hän lähti Kauhajoelta opiskelemaan Helsingin Kirkkomusiikkiopistoon ensin ja myöhemmin Sibelius-Akatemiaan orkesterinjohtoa. Hän teki uraa useiden orkestereiden johtajana sekä kotimaassa että ulkomailla. Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon legendaarisena professorina hän toimi 1973 lähtien aina eläkeikäänsä asti 1993.
Hänet tunnetaan Etelä-Pohjanmaalla myös Spelien pitkäaikaisena johtajana. Hän sävelsi ensimmäisenä Speli-vuonna 1972 Spelifanfaarin, ja ensimmäinen hänen Vaasan kapellimestarikurssinsa järjestettiin 1993 Vaasan Spelien yhteydessä. Hän on lisäksi säveltänyt useita Pohjanmaa-aiheisia oopperoita kuten Jaakko Ilkka, Jokiooppera ja Toivo Kuula -ooppera.
Minulla oli suuri ilo saada pieni juttuhetki maestron kanssa ja kuulla hänen muistojaan ja tämän hetken kuulumisia:
Lapsuudessa isä-Elis soitti viulua ja oli veistonopettajana maamieskoululla, Elsa-äiti soitti pianoa, hän itse viulua ja veljet klaneettia ja selloa. Häneen mukaansa nuoruusmuistot Kauhajoelta voidaan tiivistää: ”Aurinko paistaa, urheilua ja aurinko paistaa! Iltamissakin soitin vain. Tanssimaan ei itse ehtinyt, kun piti olla muusikkona. Silimää vain pystyi vinkkaamaan.”
Panula viihtyy sanojensa mukaan maalla Kirkkonummen Veikkolassa erittäin hyvin, nyt jo kolmattakymmenettä vuotta ja kodin ympäristö muistuttaa Kauhajoen maaseutua. Kauhajoella ei ole enää valitettavasti elossa ketään vanhoja spelikavereita eli soittokavereita. Vain veljenpojan perhe on siellä sukulaisista.
Juttelimme pohojalaisista murteista ja murresanoista: Häntä kuulemma hävetti, että ei osannut ratkaista Plarin viimeisimmän numeron murreristikkua. Hän odottaa kovasti, että siihen tulee ratkaisu. Panula lukee lehteä mielellään, myös jatkossa digilehtenä, ja seuraa yhdistyksemme tapahtumia. Harmitteli kovin, ettei aina pääse tapahtumiin mukaan. Murteista hän totesi, että naapurikuntien Kauhajoen ja Jalasjärven murteetkin ovat hyvin erilaiset: ”Siinä ku on mettä välis”. Hän lukee mielellään murrekirjoja. Kurikasta sodasta tulleen Yrttimaan sukunimi kääntyi Kauhajoella Kryytiksi ja Krouppikin löytyy. Murresanojen käyttö on rikkaus ja pohojalaisten kesken yhdistävä tekijä.
Kunnioitettavan korkeasta 96 vuoden iästä huolimatta Panula opettaa yhä joka toinen viikonloppu Panula-Academyssään nuoria kapellimestarioppilaita (lue lisää Panula-Academystä tämän LINKIN kautta). Hänen mukaansa opetus vie nykyään vähemmän aikaa häneltä itseltään, kun partituurit eli ”paffit” ovat jo tuttuja ennestään, eikä tarvitse enää opetustunteja valmistella. Ehtii paljon enemmän lukea kirjoja nykyään. Lentokoneeseen hän ei enää mielellään kovin usein lähde, sanojensa mukaan ei ainakaan Amerikkaan, jonka yli hän nykyään lentää mieluummin Meksikoon opettamaan.
Opetustilanteessa yksi kapellimestarioppilas on orkesterin edessä vain 20 minuuttia, ja sen lisäksi on tilanteesta talletetun videon analysointi opiskelijan kanssa. Orkesterin palkkaus on niin kallista, että sen pidempää aikaa ei yksittäiselle opiskelijalle voida antaa. Yhdeksän kapellimestariopiskelijaa on kurssilla kerrallaan. Nuorten opettaminen kapellimestarin ammattiin on yhä Panulasta antoisaa. Opiskelija-aines on vuodesta toiseen samanlaista, aina on niitä, jotka yrittävät mennä läpi airan seipäiren raosta, mutta kyllä he jäävät siitä kiinni. On tärkeää, että sekä opettaja että oppilaat eivät teeskentele, ovat aidosti sitä mitä ovat.
Kysyin Jorma Panulalta myös kolme kysymystä pohojalaisuudesta, johon sain pohojalaasen ytimekkähät vastaukset:
- Mitä pohojalaasuus Teille merkitsee? NOTTA ELÄN.
- Mitkä asiat pohojalaasuudessa ovat Teitä kannatelleet ja vieneet eteenpäin siihen, mitä olette tänään? REILUUS JA REHELLISYYS.
- Muita aatoksia tai terveisiä muille pohojalaasille? OLOKAA MITOOTTA, TERVYYSIÄ.
Teksti: Anne Juppo