Pidin yhdistyksen tilaisuudessa 11.5. esityksen Alavus-Töysä seudun asutuksesta pohjautuen itsekustantamiini ja muiden tekemiin DNA-testeihin. Ajattelimme, että esitykseni geneettinen sukututkimustieto voisi olla mielenkiintoinen ja hyödyllinen kaikille yhdistyksen jäsenille. Siksi tässä pieni tietopläjäys aiheesta.
Geenitesti voi tuoda perinteisen sukututkimuksen rinnalle uusia sukulaisosumia ja auttaa hahmottamaan sukujuurien maantieteellisiä reittejä ja paikkakuntien asutuksen historiaa. Testi kannattaa kuitenkin valita sen mukaan, etsitäänkö lähisukulaisia vai seurataanko suoraa isä- tai äitilinjaa kauas menneisyyteen.
Kolme testiä, kolme erilaista näkökulmaa
Autosomaali-DNA-testi on monelle luontevin lähtökohta. Se etsii serkkuja ja muita sukulaisia yleensä noin viidenteen sukupolveen asti. Etelä-Pohjanmaan kaltaisilla alueilla, joilla suvut ovat vuosisatojen aikana risteytyneet monin tavoin, osumia voi kuitenkin löytyä vielä kahdeksannen tai yhdeksännen polven sukulaisiin. Itsellänikin on yli 11 000 serkkuosumaa! Etelä-Pohjanmaalla DNA-testejä on siis teetetty ahkerasti. Testin hinta on noin 33 euroa.
Suoraa isälinjaa (isänisänisän…) tutkitaan Y-kromosomitestillä, kuten Big Y -testillä. Suosittelenkin, että asiasta kiinnostuneet investoivat suoraan Big Y-testiin, koska nuo halvemmat Y-kromosomitestit eivät välttämättä anna aukotonta todistusta sukujuurista. Big Y -testin avulla voi jäljittää isälinjan alkuperää jopa noin 300 000 vuoden taakse. Tuloksena saadaan isälinjan haploryhmä sekä osumia geneettisesti lähimpiin saman isälinjan henkilöihin. Koska Y-kromosomi periytyy vain miehille, testin voi tehdä vain mies. Hinta on noin 380 euroa.
Äitilinjaa (äidinäidinäidin…) selvitetään mitokondrio-DNA- eli mtDNA-testillä. Se seuraa suoraa äitilinjaa jopa noin 100 000 vuoden taakse ja kertoo henkilön äitilinjan haploryhmän sekä lähimmät äitilinjan osumat. Testin voivat tehdä sekä naiset että miehet, vaikka mitokondrio-DNA siirtyy seuraavalle sukupolvelle vain äidiltä. Hinta on noin 100 euroa.
Isälinjat kertovat väestön pitkistä vaelluksista
Suomalaisista isälinjoista Big Y-testeissä yleisin on N-haploryhmä, jota kutsutaan myös Niilo-haploryhmäksi. Muistiinpanojen mukaan siihen kuuluu noin 58 prosenttia suomalaisista. Seuraavaksi yleisin on I-haploryhmä eli ”Iivarin pojat”, noin 29 prosentin osuudella, ja R-haploryhmään eli ”Raulin poikiin” kuuluu noin seitsemän prosenttia. Lisätietoja suomalaisista DNA-tuloksista on FamilyTreeDNA:n Finland-projektin tulossivulla.
Erään N-haploryhmän isälinjan matka Afrikasta Töysään.
N-haploryhmän reitti Afrikasta Suomeen
Ohessa esimerkki yhdestä teettämästäni Big Y-testistä, miten N-haploryhmän, johon suurin osa eteläpohjalaisista miehistä kuuluu, on kulkeutunut Afrikasta Mongolian ja Karjalan kautta Töysään. Nämä kulkureitit perustuvat arkeologisiin kaivauksiin ja DNA-löytöihin. Keskiajalla kyseisen isälinjan edustajat ovat jo olleet Suomen alueella ja rautakaudella Karjalan alueella.
I-haploryhmän reitti Balkanilta Pohjolaan
I-haploryhmän varhaisimpien haarojen arvioidaan syntyneen Balkanilla noin 25 000–30 000 vuotta sitten. Suomalaiset kuuluvat pääosin I1-haaraan, jonka synty sijoitetaan Pohjois-Ranskaan. Noin 5 000–6 000 vuotta sitten ryhmän jäseniä eli Tanskan salmien seudulla, mistä heidän jälkeläisiään siirtyi myöhemmin Ruotsiin. Länsi-Suomessa I-haploryhmän osuus on muistiinpanojen mukaan noin 40 prosenttia, kun koko Suomen osuus on noin 29 prosenttia. Etelä-Pohjanmaalla on ”viikinki” I-haploryhmän edustajia yllättävän paljon enemmän kuin esimerkiksi Varsinais-Suomessa. Ilmeisesti sinne on tullut enemmän asutusta Baltian maista ja hansakaupan myötä muualta Euroopasta.
Mitokondrio-DNA seuraa suoraa äitilinjaa
Mitokondriot huolehtivat solujen energiantuotannosta. Niissä oleva DNA periytyy äidiltä sekä tyttärille että pojille, mutta vain tyttäret välittävät sitä edelleen omille lapsilleen. Siksi mtDNA-testi soveltuu suoran äitilinjan tutkimiseen.
Myös äitilinjat jakautuvat haploryhmiin eli keskenään läheistä sukua olevien mitokondrio-DNA-linjojen kokonaisuuksiin. Ryhmiä voidaan havainnollistaa nimillä: H tunnetaan ”Helenan tyttärinä”, U ”Ursulan tyttärinä” ja W ”Wilma-klaanina”. Noin 40 prosenttia Suomen nykyisistä naisista kuuluu H-haploryhmään. Itäisempään U-haploryhmään kuuluu noin 28 prosenttia, ja saamelaisväestössä sen osuus on noin 53 prosenttia. W-haploryhmään kuuluu Suomessa noin kymmenen prosenttia, mikä on enemmän kuin Euroopassa keskimäärin.
Miksi geneettinen sukututkimus kannattaa?
Geneettinen sukututkimus ei korvaa kirkonkirjoja, arkistolähteitä tai muuta perinteistä tutkimusta, mutta se voi vahvistaa sukuyhteyksiä, paljastaa uusia sukulaisia ja avata näkymän aikaan, josta kirjallisia lähteitä ei ole. Tietysti kannattaa ennen testin tekemistä miettiä, haluaako todella tietää, koska voi myös tulla myös yllätyksiä. Parhaimmillaan DNA-tulos antaa uuden johtolangan, jota voidaan verrata sukupuihin, asiakirjoihin ja muiden testaajien tuloksiin. Siksi testi kannattaa nähdä ennen kaikkea tutkimusvälineenä: sen arvo kasvaa, kun tuloksia tulkitaan huolellisesti ja yhdistetään muuhun sukututkimustietoon ja historian tutkimukseen.
Teksti Anne Juppo.